Kuten moni jo tietääkin, vuoden alusta aloitin kokoaikaisena sairaalapappina Savonlinnan keskussairaalan ja vuodeosastojen potilaille, potilaiden omaisille sekä henkilökunnalle. Työkenttääni kuuluu myös Kuntoutuskeskus Kruunupuisto Punkaharjulla.  Ihan uutta sairaalapapin työ ei minulle ole, sillä työni kappalaisena on kahden ja puolen vuoden ajan sisältänyt puolet sairaalasielunhoitoa.

Olen tosi onnellinen uudesta työstä, sillä opiskeluvuosistani saakka olen kokenut olevani ennen kaikkea sielunhoitaja. Olen aidosti kiinnostunut ihmisten elämäntarinoista ja kokemuksista. Nyt saan keskittyä täysipainoisesti työhön, jonka tunnen omakseni.

Vähän aikaa sitten junassa tuntemattoman miehen kanssa tuli puheeksi ammattini. Kun kerroin olevani sairaalapappi, hän totesi heti että "sinä siis menet silloin paikalle kun ihminen on kuolemassa". Minua hänen kommenttinsa ei yllättänyt, sllä useat ajattelevat papista sairaalassa juuri näin. Että pappia tarvitaan vain silloin, kun ihminen on kuolemassa. Kerroin miehelle, että kuolevien tapaaminen ja mahdollinen ehtoollishetki siinä yhteydessä on osa työtäni, mutta vain pieni osa. Sairaalapappi tekee paljon muutakin. Kirjoitin vuoden alussa paikallislehden Papin pakinassa työstäni ja liitän tähän joitakin ajatuksia siitä.

Mitä pappi tekee sairaalassa? Sairaalapappi on sairaalan oma sielunhoitaja, jonka voi kutsua luokseen kun tarvitsee kuuntelijaa. Kun oma tai läheisen sairaus ahdistaa, kipeiden asioiden jakaminen helpottaa, tuo toivoa elämäntilanteeseen ja voi avata uusia näköaloja Joku voi toivoa rukousta ennen leikkausta tai pyytää ehtoollista. Toinen haluaa kertoa sielunhoitajalle asioita, joilla ei tahdo kuormittaa läheisiään. Jollakin voi olla tarve ripittäytyä. Sairaalapapin kanssa voi puhua niin hengellisistä kuin maallisistakin asioista. Sairaalapappia sitoo ehdoton vaitiolovelvollisuus. Pappi toimii sairaalassa yhdessä muun hoitohenkilökunnan kanssa potilaan parhaaksi ja potilaan ehdoilla.


Jos sairaus johtaa kuolemaan ja potilas kuolee osastolla, sairaalan kappelissa on mahdollista järjestää saattohartaus, jossa sairaalapastori voi olla mukana. Moni on kokenut saattohartauden lohdullisena hetkenä, jossa voi jättää jäähyväiset läheiselle.

Sairaalapappi voi vetää erilaisia ryhmiä. Ensi viikolla aloitan yhdessä kriisityöntekijän kanssa ryhmän niille, joiden läheinen on tehnyt itsemurhan. Koulutan ja pidän oppitunteja esimerkiksi saattohoidosta, tai sielunhoitoon liittyvistä asioista. Teen yhteistyötä kriisikeskuksen kanssa ja olen mukana debriefing-koordinaatioryhmässä. Sairaalapappi on myös mukana avohoidon kentällä.


Tiedän monen arkailevan yhteydenottoa sairaalapappiin. Arkailu on turhaa, eikä pappia sairaalan käytävällä tarvitse pelätä. Pappina en ole sairaalassa kuoleman, vaan toivon lähettiläs. Ajattelen, että ei ole niin pientä asiaa, josta ei voisi puhua tai jonka puolesta ei voisi rukoilla. Olen ottanut tavakseni kierrellä joillakin osastoilla jututtamassa potilaita. Toivon, että kun olen näkyvillä, minua on helpompi lähestyä ja tarttua hihasta. Joskus potilaan läheiset saattavat asua kaukana, eivätkä pääse potilasta katsomaan. Silloin voi pyytää sairaalapastoria käymään potilasta tervehtimässä.

Olen huomannut myös sen, että osastoilla käydessäni voin olla tukena myös henkilökunnalle. Toivon herättäväni luottamusta heissä, jotta hekin rohkaistuisivat ottamaan yhteyttä jos tarvitsevat kuuntelijaa. Olen pyrkimässä työnohjauskoulutukseen, jonka myötä voin entistä paremmin olla henkilökunnan tukena vaativassa työssä.


Yksi suuri muutos työssäni on tapahtunut verrattuna aiempaan työhön seurakunnassa. Muutos liittyy työaikaan. Sairaalapappina teen työtä arkipäivisin ja virka-aikana. Suuri ilonaihe koko perheelleni nykyisessä työssäni onkin ollut vapaat viikonloput. Yhteistä aikaa perheen kanssa on nyt enemmän kuin aikaisemmin. Siitä olen hyvin kiitollinen.  
Tuleviin päiviin tahdon astua toiveikkaana hyvän Jumalan johdatukseen luottaen.

Tätä samaa toivon myös sinulle. Tarttukaamme Jumalan lupaukseen: “Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jeremian kirja 29:11)