Hän on hyvin yksinäinen,
tilasi lehden
jotta joku kävisi hänen ovellaan.

~ Risto Rasa ~

Risto Rasan runo voi hymyilyttää, mutta se voi olla totisinta totta monelle. Kun kukaan ei tule käymään. Vain aamupostin kolahdus postiluukusta kertoo, että edes postinkantaja on poikennut ovella.

Yksinäisyys on yksi suurimmista ahdistuksen aiheuttajista ihmisen elämässä. Onko tämä liian voimakkaasti sanottu? Ehkä sellaisen mielestä, jolle yksinäisyys on vierasta, mutta ei sellaisen, joka on kärsinyt siitä ehkä jo vuosia. Joku on ehkä koko elämänsä kokenut olevansa jollakin tavalla erilainen kuin muut. Kouluaikana ei ollut oikein kavereita, eikä läheisiä ystäviä löytynyt myöhemminkään työelämässä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on solmia ystävyyssuhteita. Missä niitä ylipäätään voisi solmia, pitäisikö laittaa "etsin ystävää"-ilmoitus lehteen?  Nettichattailu ei korvaa ystävää.

20130625-212320.jpg

Yksinäinen ihminen voi olla lapsi, aikuinen tai vanhus.  Yksinäisyys voi tulla elämään esimerkiksi avioeron tai lasten maailmalle lähdön myötä. Yhtäkkiä huomaa ettei olekaan ketään ystäviä. Ei ketään jolle soittaisi, tai kenen luo menisi kylään. Yksinäisyys voi tulla eläkkeelle jäämisen tai sairastumisen myötä. Se voi hiipiä elämään hiljalleen tai tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Yksinäisyyden kokemus on subjektiivinen kipeä tunne, jonka tietää vain se, joka on sen kokenut. Yksinäisyyttä voi kokea suuressa ihmisjoukossakin. Silloin se on vielä kipeämpää.  Yksinäinen voi aamulla herätessään laskea tunteja siihen kun pääsee nukkumaan. Mikään päivä ei tuo mitään uutta. Kaikki tuntuu tyhjänpäiväiseltä ja tylsältä. Tätäkö elämä on? 

Palvelevaan puhelimeen ja muihin auttaviin puhelimiin soittavien ihmisten suurin syy soittoon on yksinäisyys. Ei ole ketään kenen kanssa jutella. Ei yhtään ystävää. Ei ehkä perhettäkään. Ihminen soittaa auttavaan puhelimeen, jotta hän saisi puhua edes jonkun kanssa. Viikonloppuisin ja iltaisin yksinäisyys tiivistyy. Arki saattaa jotenkin mennä, mutta yksinäiset viikonvaihteet ahdistavat. Kun toiset ovat perheen parissa tai pitävät ystävien kanssa hauskaa. Itsellä ei ole ketään kenen kanssa lähtisi ja kynnys lähteä yksin minnekään tuntuu korkealta. Tulee olo, että on ihan yksin maailmassa.

Eräs ihminen kuvasi yksinäisyyttään sanomalla, että yksin kaikki pienetkin asiat tuntuvat raskaammilta. Hän otti esimerkiksi kotityöt. Nekin sujuisivat jouhevammin jos olisi vaikka puoliso kotona. Olisi jokin syy pitää yhteinen koti siistinä. Tavallinen pienikin arjen askare voi tuntua ylivoimaiselta yksinäiselle. Vähitellen ajatukset alkavat pyöriä yhä enemmän oman yksinäisyyden ympärillä, ihminen masentuu ja menettää elämänhalunsa. Kaikki tuntuu tarkoituksettomalta. Kun ei ole ketään kenen kanssa elämäänsä tai asioitaan jakaisi, miksi ylipäätään elää..

Yksinäinen ajattelee olevansa ainoa, joka on yksin. Vaikka naapurihuoneistossa voi toinen kokea samoin. Miten tähän yksinäisten ihmisten suureen joukkoon on tultu. Mistä yksinäisyys johtuu? Miten on mahdollista, että jollekin päivän ainoa kontakti toiseen ihmiseen on kaupan kassalla?

Yksinäisyyteen on varmasti monia syitä, ja joskus huonoa onneakin. Ystävät ovat ehkä muuttaneet toiselle paikkakunnalle, tai oma elämäntilanne on muuttunut. Joku on saattanut elää niin perheelleen ja lapsilleen ettei ole pitänyt yhteyttä ystäviin ja sitten yhtäkkiä elämäntilanteen muuttuessa onkin huomannut ettei läheisiä ystäviä olekaan.

Miten voi saada ystäviä? Minne pitäisi mennä, jotta voisi tutustua uusiin ihmisiin? Löytyykö ystäviä tanssiravintolasta tai kansalaisopiston piiristä? Onko seurakunnalla toimintaa, jossa voisi tutustua samanhenkisiin ihmisiin?

On helppoa sanoa yksinäiselle; mene sinne ja sinne, ala vain juttelemaan ihmisten kanssa. Kun itseasiassa on suuri ihme ja lahja,jos on saanut löytää samanhenkisiä ihmisiä, ystäviä. Eivät he ole itsestäänselvyyksiä.

20130622-192203.jpg

En osaa tähän kipeään aiheeseen keksiä mitään yksiselitteistä ratkaisua, tahdoinpa vain herätellä keskustelua aiheesta joka monelle ajankohtainen. Kaikki vinkit yksinäisyyden kitkemiseen ovat tervetulleita. Niitä voisi jakaa eteen päin.

 

Ystävä on hän
jonka kanssa voi
vaieta pitkään
kuunnella hiljaisuutta
lintuja
tuulta
myrskyn raivoamista
oudossa metsässä
katsoa kynttilänliekkiä
pimeää yötä.

Ystävä on hän
jonka kanssa saa
kulkea omaan tahtiin
eikä toinen sano:
nopeammin nopeammin
astu jälkiini
olemme pikemmin perillä!

Ystävän kanssa
taival
matkanteko
viivähtäminen
yhtä tärkeää
kuin perillepääsy.
Tai tärkeämpää.

-Maaria Leinonen-

 
Herra, ole lähellä kaikkia niitä, jotka kärsivät yksinäisyydestä. Auta heitä löytämään ystäviä. Varjele yksinäisiä masennukselta ja epätoivolta. Opeta meitä näkemään lähellämme ne, joilla ei ole ketään joka kysyisi heidän kuulumisiaan. Johdata meitä yksinäisten ystäviksi.