Mietipä elämäsi aikana saamiasi joululahjoja. Mikä on paras lahja jonka olet saanut? Onko se ehkä joku lapsuuden leluaarre, jota olit kauan kovasti toivonut ja sitten aattona olit pakahtua onnesta, kun se kääriytyi paketista. Vai onko se kenties aviopuolison ostama hieno digikamera tai jokin muu arvokas esine?
 

Itselleni eräs lapsuuteni joulu on jäänyt mieleeni vahvasti. Äitini oli töissä sairaanhoitajana vanhainkodilla ja perheemme asui vanhainkodin alakerrassa. Joka vuosi vanhainkodilla järjestettiin joulumyyjäiset, jonne työntekijät ja talon asukkaat askartelivat ja leipoivat kaikenlaista myyntiin.

Tuona Adventtina äitini teki myyjäisiin pahvilaatikosta kauniin nukensängyn. Hän vuorasi sen nätisti, teki pienen patjan, peiton ja tyynynkin. Voi miten suloinen nukenpeti se olikaan! Minä pikkutyttö ihastuin kovasti tuohon nukensänkyyn ja mielestäni oli sääli, että äiti vei sen myyjäisiin. Taisinpa salaa vihjaista äidilleni, että olisikohan hänen mahdollista ostaa itse sänkyä myyjäisistä.

 

 
Jouluaattona en ollut uskoa silmiäni: eräästä lahjapaketista putkahti juuri tuo äidin tekemä suloinen nukensänky. Hän oli vienyt sen myyjäisiin, ja ostanut sen sitten sieltä.  Kyllä olin tuona Jouluna onnellinen tyttö. Toiveeni oli toteutunut!
Jouluun sisältyy paljon unelmia ja toiveita. Lasten unelmat pyörivät lahjatoiveissa, aikuisten ehkä jouluruuissa ja ulkoisissa puitteissa. Joulua odottavien lasten puuhia katsellessa mieli palautuu omaan lapsuuteen. Koemme uudestaan lapsen tunteita, kaipuuta ja iloa. Oma sisäinen lapsemme tulee pintaan. Kannamme mukanamme täyttymättä jääneitä toiveita, haaveita ja unelmia.

 


Vintage22.jpg
Yritämme ehkä korvata omille lapsillemme sitä mitä jäimme itse lapsena vaille. Mutta mikä lopulta tyydyttää sisäisen kaipuumme ja ikävämme? Ei kai kuitenkaan lahjaröykkiöt tai jouluherkkuja notkuvat joulupöydät?
 
Rakkauden kaipuumme voi tyydyttää vain Hän, joka itse on Rakkaus. Seimenlapsi, ihmiseksi syntynyt Jumala, Vapahtajamme.

On käsittämätöntä, että Jumala rakastaa ihmiskuntaa niin paljon, että jätti taivaan kirkkauden, syntyi ihmiseksi, kärsi ja kuoli puolestamme, jotta me saisimme elää hänen kanssaan ikuisesti. Vapahtajamme tunsi ihmisen tunteita, surua, pettymystä, kaipausta, iloa, kipua. Siksi hän voi meitä ihmispoloja ymmärtää ja auttaa. Hän tietää ettei ihmisen elämä ole aina helppoa.

Joulun sanoma on maailman kaunein rakkauskertomus, josta sinä pääset osalliseksi kun polvistut seimen äärelle. Olipa elämäntilanteesi millainen hyvänsä, Jumalan rakkaus voi tuoda sinulle todellisen jouluilon ja rauhan sydämeen. Jumala rakastaa sinua niin paljon, että tahtoo olla elämäsi joka hetkessä mukana. Jumalan rakkaus voi tyydyttää sydämesi kaipauksen ja ikävän.

(Sairaalapastorin joulutervehdys)