Oletko huomannut, että elämän hektisessä oravanpyörässä on vaikeaa pysähtyä ellei tule pakottavaa tarvetta? Päivät ja viikot on täyteen ohjelmoitu ja kaikki toimii niin kauan kun ei tapahdu mitään joka pysäyttäisi rumban. Joskus tällainen pysäyttävä elementti voi olla sairaus, joka kaataa petiin ja pistää kaikki suunnitelmat uusiksi. Yhä uudestaan jaksan hämmästyä omalla kohdallani, miten vaikeaa on luovuttaa ja suostua vain olemaan ja lepäämään. Mielessä pyörivät tulevat työtehtävät, jotka pitäisi tehdä ja huono omatunto jos työt kaatuvat toisille. Jotain hyödyllistä pitäisi sairaanakin saada aikaan, vaikka nyt tämä blogipäivitys. :) Aivan hullua! Miten voi olla näin vaikeaa pysähtyä ja vain olla tekemättä mitään?

Olen miettinyt tässä pari päivää levätessäni onko Taivaan Isä sallinut minulle tämän flunssan, jotta oppisin lepäämään, hellittämään? Miksi minun on niin vaikeaa suostua tähän? Pysähtymään.

On aivan hullua, jos emme anna itsellemme lupaa sairastaa, vaan kipeänäkin velvollisuudentunnosta kömmimme töihin kunnes tulee se viimeinen piste, ettemme enää jaksa. Näin olen liian usein tehnyt. Kuumeettomassa flunssassa jaksaa jollakin tavalla olla jalkeilla ja tehdä jotakin. Tosin nykyisessä työssäni sairaalapappina minulla on rajoituksia: sairaana en voi mennä potilasvuoteiden äärelle, mutta toki koneella voi tehdä kirjallisia hommia tai kotona sängyssä maatessa. :)  Pähkähullua! On mielenkiintoinen asia, miten helppoa on sanoa toiselle monesta asiasta, että teepä niin ja näin, mutta sitten kun itse on samassa tilanteessa, niin toimii aivan järjenvastaisella tavalla.

Mietipä omalta kohdaltasi miten helppoa sinun on pysähtyä. Toki jos pysäytys on suuri: jalka poikki tai pää paketissa, niin ei ole paljon vaihtoehtoja. Mutta entäpä nämä pienemmät pysätytykset, joita koemme, miten ne sinuun vaikuttavat? Väitän oman kokemukseni perusteella itsestäni sekä työssäni koetusta, että se millaisia olemme sairaana kertoo meistä aika paljon. Itse en ole mikään helppo tapaus. :) Jo pelkästään se, ettei saa lenkkeillä ja liikkua, meinaa tehdä minut hulluksi. Saan käyttää kaiken tahdonvoimani, etten ala vääntää vatsalihaksia vuoteessa. :)

Usein sairaudella on jokin mieli, merkitys. Se voi kertoa meille esimerkiksi, että olemme väsyneitä ja uupuneita psyykkisesti ja tarvitsemme lepoa. Vastustuskykymme on huonontunut ja meihin iskevät helpommin taudit. On aika levätä, kerätä voimia. Kaikesta voi oppia jotakin. Toivon, että opin sairasvuoteella jotakin sellaista, mitä en olisi muuten oppinut. Vaikkapa sen, etten ole korvaamaton töissäkään ja sen että minulla on lupa levätä. Ja ehkäpä senkin, etten kuole, vaikken joka päivä pääse lenkille. Koira saa tänään tyytyä vain pieneen pissapyrähdykseen pihapiirissä. ;)

20130921-203432.jpg

Valoisia syyspäiviä sinulle!