Koin äskettäin Déjà-vu –elämyksen, eli tunsin vahvasti kokeneeni sen hetkisen tilanteen täsmälleen samanlaisena jo aiemmin. Mainitsin tunteesta tyttärelleni ja mieleemme juolahti ajatus, että olisipa jännää jos elämää voisi kelata taaksepäin. Painaisi vain pikakelausnappia ja voisi korjata vaikka tekemänsä mokan. Tekniikan kehitys on huimaa, mutta tällaiseen keksintöön se ei sentään taida koskaan yltää.

Kokemus ajan kulusta on yksilöllistä ja vaihtelee erilaisissa elämäntilanteissa. Odottavan aika on tunnetusti pitkä, kun taas kiireinen ihminen kokee ajan juoksevan. Saattohoitopotilaan vuoteen vierellä omaiset usein kysyvät lääkäriltä tai hoitajalta läheisen jäljellä olevaa elinaikaa. Usein he jäävät epätietoisuuteen, sillä varmaa vastausta ei tietenkään kukaan voi antaa. Elämämme ja aikamme ovat Korkeammissa käsissä. Niin kauan kuin läheinen on vielä keskuudessamme, on aikaa sanoa hänelle tärkeitä sanoja ja koskettaa häntä. Yhtäkkiä, viimeisen hengenvedon myötä, yhteinen aika tässä ajassa loppuu, ja läheinen liukuu ajasta iäisyyteen, ajan rajan taa.

20131022-212048.jpg

Kristittynä ajattelen, että Jumala on luonut ajan ja hän voi hallita sitä tahtomallaan tavalla. Jumala näkee menneisyytemme, nykyisyytemme ja tulevaisuutemme. Hän on antanut meille tietyn ajan elääksemme täällä maan päällä. Onneksi emme tiedä etukäteen montako päivää meille itse kullekin on suotu. Maanpäällinen taival on kuitenkin vain osa matkaa. Kristillisen uskon näkökulmasta elämä ei lopu kuolemaan vaan jatkuu iankaikkisuudessa.

Miten me aikamme käytämme? Ymmärrämmekö, että elämä on lahja? Luen hautajaisissa joskus psalmista 90: ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.” Ajattelen viisaan sydämen tarkoittavan sitä, että näemme elämämme oikeassa mittakaavassa ja ymmärrämme jokaisen hetken ainutkertaisen arvon. Elämän hetket kulkevat nopeasti ohi. Elämän taaksekelausnappia ei ole olemassa. Mennyttä ei voi saada takaisin, tulevaisuudesta emme tiedä. On vain tämä hetki. Juuri tämä käsillä oleva hetki on ainutkertainen ja tärkeä.

Ethän kulje elämäsi ja onnesi ohi niin, ettet huomaa jokaisen arkisenkin päivän arvoa. Usko tai älä, mutta elämäsi loppumetreillä juuri ne arkiset hetket ja tilanteet ovat niitä, joita haikeana muistelet.

Älä päätä elää vasta huomenna. Elämä on nyt. Tartu siihen kaksin käsin ja kiitä siitä. Sananlaskussa sanotaan: Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, tänään auttaa Herra. Minua kantaa elämäni raskaina hetkinä tietoisuus siitä etten ole yksin, sillä Jeesus lupasi omilleen: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matt.28:20)

Siunausta ja johdatusta askeliisi tämän päivän matkalla!

(Papin pakina Savonmaa-lehdessä 27.11.2013)